3D-tulostaminen - Tulevaisuus vaiko intoilijoiden huuhaata?

Helmikuun 11. päivä HAAGA-HELIAn ammattikorkeakoulun Pasilan toimipisteessä järjestettiin Happy Hacking Day – tapahtuma, jossa esiintyi monia tietotekniikan alan tunnettuja nimiä. Tilaisuus oli avoin, ja siihen sai osallistua kuka tahansa. Tapahtuma kuitenkin vaati etukäteen rekisteröitymistä. Olin mukana katsomassa muutamia ensimmäisimpiä puheenvuoroja, joista Heikki Hietalan 3D-tulostaminen onnistui herättämään ajatuksia mielenkiintoisuudellaan.

Puheenvuoro rakentui kahdesta osasta: Ensimmäinen osa
käsitteli Blenderin käyttöä ja toinen 3D-tulostamista.

3D-tulostus alkaa tulevaisuudessa koskettaa yhä isompaa osaa ihmisistä yleistyessään kotitalouksissa, kuten Hietala puheenvuorossaan kertoi. Itse olen pitänyt ajatusta kolmiulotteisten esineiden tulostamisesta äärettömän mielenkiintoisena, mutta samalla kummallisena. Miten homma saadaan toimimaan?

Hietalan esityksessä kävi ilmi, että tulostettavasta esineestä tehdään ensin malli tietokoneella, esimerkiksi Blender-nimisellä ohjelmalla, jonka käyttöä Hietala esitteli aluksi. 3D-tulostaminen ei ole läheskään yhtä helppoa kuin tavallisten printtien kohdalla, ja vaatii jonkin verran osaamista tulostajalta.

On varsin vieras ajatus, että 3D-tulostimet löytäisivät tiensä useisiin kotitalouksiin tulevaisuudessa. Tällä hetkellä koneen hinta vaihtelee reilusta 1000 eurosta lähelle 10 000 euroa riippuen tulostimen koosta ja tulostusjäljestä. Päälle vielä materiaalien hinta, joka yllättävää kyllä painii samassa sarjassa mustepatruunoiden kanssa, ja lopulliset kulut alkavat tuntua varsin raskailta kukkarossa. Tällä hetkellä 3D-tulostimet ovat vielä melko harvinainen näky, joten hintakynnys varmasti laskee laitteiden yleistyessä.

Herää kuitenkin kysymys, mihin tavallinen tallaaja tarvitsee 3D-tulostinta. Ainakin itse alun innostuksen jälkeen löysin itseni pohtimasta, mitä tällaisella kojeella tekisin. Muoviset hahmot sopivat ehkä koristeiksi, mutta mihin niitäkin loppujen lopuksi tarvitsee? Kolmiulotteisten mallien tekeminen vie aikaa, joten onko lopputulos kaiken työn ja tuskan arvoinen? Tähän tuskin löytyy yhtä ainoaa vastausta.

Heikki Hietala esitteli aihettaan sellaisella innolla, etten ainakaan minä voinut olla innostumatta siinä mukana, vaikka vähän skeptisesti 3D-tulostinten tulevaisuuden maalailuun suhtaudunkin. Lisäksi puheenvuoro esitettiin niin hyvin, että varmasti jokainen kuulija ymmärsi, mistä oli puhe. Tähän vaikuttaa varmasti osaltaan se, että Hietala toimii opettajana HAAGA-HELIAssa, joten hän on tekemisissä uusienkin tietojenkäsittelyn oppilaiden kanssa, jotka eivät tietotekniikasta vielä peruskuluttajaa enempää tiedä. Verraten vaikkapa Intelin Sakari Poussan äärimmäisen ammatilliseen tapaan esittää puheenvuoronsa, huomasi Hietalan ottavan huomioon uudetkin harrastajat.

Heikki Hietala.

On jännittävää jäädä kuulostelemaan, saako 3D-tulostaminen todellakin tulevaisuudessa siivet alleen, vai loppuuko lento lyhyeen. Samalla voin pohtia omaa suhtautumistani tähän muoviesineiden tulostamiseen, joka tuntuu vielä varsin kummalliselta ajatukselta. Paatuneena materialistina saatan kuitenkin löytää tulevaisuudessa itseni istumasta itse tulostettujen muovihäkkyröiden kasasta. Mitä vain voi tapahtua.